Kävinpähän metsäpolkuja ravaamassa kävellen n. 1,5 h. Kiva oli mennä polkuja, joilla pikkupoikina leikittiin pikkupoikien leikkejä. Silloin ei ollut huolta huomisesta. Mahtava tunne, kun tuli mieleen lapsuuden leikit samoilla paikoilla ja kuinka muuttumattomina ne kaikki paikat oli. Ihan kuin olisin palannut ajassa taaksepäin.
Huomenna sitten tohtorilta kyselemään milloin voi kunnon treenit aloittaa, jänskättää ihan.
Moido!
2 kommenttia:
fwszxqMeillä samat, skutsiin siis ja meillähän näitä riittää! Mukava näitä juttujas lueskella, pistä terkut systerille. Nähdäänkin ehkä vielä jos nyt et kutistu olemattomista läskeistäs ihan näkymättömiin. Ajatus kirkkaana. Anni
Joo terkut pistetään menemään..Vois kai sitä tänne jotain viisastakin kirjoitella, varsinkin jos ois vähän viisaampi.
Lähetä kommentti