Tänään ulkoilutin tuota lähes kaikkien kaveria, eli Michelin ukkoa. Tunnin verran juoksin hiljaa palautellen. On vaikea juosta hiljaa. Tai siis mähän juoksen aina hiljaa, mutta siitäkin vielä hiljempaa. Koko ajan tuntui, että pitää pistää vauhtia jalkoihin. Siinä samalla ajattelin, että on tuo Michelin ukko kova jätkä, kun vuosi toisensa jälkeen jaksaa roikkua vyötäröllä, häviten välillä lähes kokonaan, tullakseen taas isompina rinkuloina takaisin. En anna periksi. Taistelu jatkuu...joskus. Mites teidän Michelin ukot?
Hauskaa loppuviikkoa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti