Maanantaina kävin salilla palauttavalla pyöräilyllä, eilen palauttavalla pikku lenkillä ja tänään kevyt uinti. Viikon verran kerkes olla terveenä, maanantaina oli jo orastavaa hammaskipua. Eilen illalla sitten räjäyttikin säryn leukapieliin, ihan kuin olisi Tyson pistelly pataan oikein kunnolla. Tiistai päivä vielä meni jotenkuten. Illalla ikeneen ilmestyikin kunnon patti ja silloin alkoi noi särytkin. Eipä voinut kun keskittyä kipuun ja siinähän se ilta menikin. Buranan voimalla nukkumaan, yöllä heräsinkin kun patti puhkesi itsestään ja tuntui kuin kipu virtasi leuasta pois. Hyvä etten itkua tuhertanut, kun helpotti. Aamusella uimaan ja iltapäivällä olinkin hammaslääkärin tuolissa. Siellä legot tutkittiin, kaikki on elossa ja ei oo mitään ientulehdusta. Jatkohoitoja tulee, esim. huomenna kunnon röntgeniin. Etuhampaassa on joku ontto kohta, mihin oli kökköä päässyt ja sitä myöten tulehdus päälle ja patti ikeneen. Nyt lääkekuurilla ja ensi viikolla jo alkaa lisähoidot. Lekuri ihmetteli mun hammasluuta ko. hampaassa, se on kuulemma niin erikoinen ettei oo ikinä nähnyt (kun hammaskin on elossa). Nenäähän mulla on operoitu parikin kertaa ja se on vaikuttanut tohon etuhampaan luustoon?? Nenälekurihan sanoi kanssa, että mun nenän rakenne on jotenkin todella erikoinen. Mitenköhän erikoinen mä oikein oon? Kotilääkärin oma diagnoosi on: Olen Humanoidi! Olenko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti